Päijät-Hämeen LUOTI-seminaari luotsaa tietotekniikkaan

Tänään 10.10.12 alkava Lahden seudun oppilaitosjohdon koulutus kokoaa 32 hengen osallistujajoukon miettimään yhdessä nykytilaa ja lähitulevaisuutta. Avauspäivänä paikalliset visionäärit, apulaisrehtori Katri Luukka koulutuskeskus Salpauksen Aikuiskoulutuksen ja työelämän palveluista sekä Kimmo Laitinen Hollolan lukiosta täydentävät aiemmissa seminaarisarjoissa esiintyneen puhujajoukon evästyksiä.

Katri Luukan esitys käy läpi hänen omaa taivaltaan sosiaalisen median työkäytön omaksumisessa ja mitä hyötyä johtajalle on someilusta. Kimmo Laitinen puolestaan kertoo käytännön kokemuksia siitä, miten hyötyä on Facebookin opetuskäytöstä (jos koneellasi toimii Java, voit katsoa Kimmo Laitisen esittelyvideon). Katri Luukan diasarja löytyy SlideShare-palvelusta.

Kati miten minusta tuli some pomo from Katri Luukka

Webinaarin osa 2: Tieto- ja viestintätekninen ja sosiaalisen median osaaminen

Oppilaitosjohdon LUOTI - Luotsaa tietotekniikkaan webinaarisarjan toinen osa kokosi paikalle parhaimmillaan 36 osallistujaa. Keskustelu kävi vilkkaana, niin webinaarissa kuin taustakanavissakin.

Webinaarin 8.2.2012 esitykset

• Merja Sjöblom, TIEKE: Tieto- ja viestintätekniikan osaaminen www.slideshare.net/merjasj/tvt-osaaminen-08022012
• Anne Rongas, Suomen eOppimiskeskus: Oppilaitokset ja sosiaalisen median osaaminen https://docs.google.com/present/view?id=ddrw6qz2_3319fxg58rcz
• Harto Pönkä, Innowise: Avaimia sosiaaliseen mediaan http://www.slideshare.net/hponka/luoti-some-harto

Webinaari seuraavan kerran maaliskuussa

Seuraava webinaari pidetään keskiviikkona 7.3.2012 klo 9 - 12, aiheena silloin Asiantuntijuus ja yksilön taidot: Leena Vainio, HAMK ja Petri Lounaskorpi, NewTEC

Fokuksessa tvt- ja some-osaaminen: LUOTI-webinaari 8.2.12

Seuraava online-koulutustuokiomme 8.2.12 klo 9–12 johdattaa tieto- ja viestintätekniikan osaamisen sekä sosiaalisen median osaamisen äärelle. Mitä näihin aihepiireihin kuuluu, kuinka liikkeelle, miten hyödyntää, mihin asioihin johtamisen näkökulmasta kiinnittää huomiota? Johdattajina Merja Sjöblom, Anne Rongas ja Harto Pönkä. Online-verkkotila avautuu selaimelle: https://eoppimiskeskus.adobeconnect.com/luoti/

Oppilaitokset ohjaamaan pk-yritysten verkkosivujen kehittämistä

Suomalaiset ostavat yhä useammin netin kautta mutta ostokset suuntautuvat pääosin ulkomaisiin verkkokauppoihin. Mitä sitten suomalaisten pitäisi tehdä, että tilanne paranisi? Perusongelma on yrityksissä. Osaamista ei ole riittävästi verkkokauppojen ja nettimarkkinoinnin kehittämiseksi. Suomalaiset verkkokaupat loistavat pientä iloista poikkeusta lukuun ottamatta vaikeaselkoisuudellaan ja puutteellisilla tuotetiedoillaan.

Yrityksissä tarvitaankin uusia ajatuksia ja osaamisen kehittämistä. Yksi keino on saada yritysten palvelukseen osaavia ja innovatiivisia ihmisiä.

Ongelma ei ole kuitenkaan yrityksissä. Uusien verkkosivujen ja –kaupan kehittäjien perusongelmana tuntuu olevan liian monimutkaisten ja tekniikalla kikkailevien sivujen tekeminen. Oppilaitosten tulisi painottaakin oppilaille, joiden tulisi vuorostaan ymmärtää se, että he eivät yleensä ole teknisiltä taidoiltaan vielä huippuja. Pk-yrittäjistä ja heidän asiakkaistansa puhumattakaan. Lisäksi uusien verkkosivujen kehittäjien tulisi ymmärtää pk-yritystä vielä ainakin sen verran, että osaavat kartoittaa mitä yritys myy.

Jotta pk-yritysten verkkokaupan myyntivolyymeja voisi nostaa, niin asiakas pitää saada pysymään yrityksen sivuilla. Tässä kannatta pitää mielessä jääkiekkoguru Tammisen hokema motto: "Keep it simple" eli asiat on tehtävä selkeästi ja yksinkertaisesti. Oppilaiden ja yrittäjien olisikin hyvä muistaa kolme perusasiaa: sivujen luonne, sivujen sisältö ja luotettavuus.

Verkkosivut eivät ole ihmevehkeitä, ne ovat firman kuva ulospäin. Sivuston tekijöiden tulisi ymmärtää ja muistaa, että ns. tavalliset ihmiset toimivat yrityksissä verkkosivujen taustalla ja pyörittävät firman normaaleja toimintoja. Kaikki tämä onnistuu vain jos he ymmärtävät kuinka verkkosivut ja –kauppa toimivat ja kuinka ne liittyvät yrityksen muuhun toimintaan. Sivuston ja siellä olevien toimintojen pitää olla loogisia ja selkeitä. Sana työn laadusta leviää nopeasti ja puskaradio toimii huonoissa tapauksissa paremmin kuin yksikään (loistava)verkkosivu tai mainospuhe. Lisäksi Facebook ja verkkokeskustelut ovat lisännet puskaradion suhinaa viime vuosina aika lailla. Hyvin tehty ohjelmisto ja sivusto on meriitti sekä oppilaalle ja koulutuksen antaneelle koululle.

Toinen perusajatus koskee nettisivun sisältöä. Sivuilla on kerrottava mitä firma myy, mistä tuotteet tai palvelut voi ostaa ja kuka on myyjä. Kuulostaa varsin yksinkertaiselta mutta tuntuu olevan yllättävän vaikea toteuttaa käytännössä. Myös tässä tarvitaan osaavia ihmisiä. Ei riitä jos kertoo myyvänsä akkuja jos ei osaa kuvata myykö auton vai kännykän akkuja? Mitä selkeämmin ja yksityiskohtaisemmin pystyy kuvaamaan mitä myy sitä luotettavamman ja asiantuntevamman kuvan ostaja saa. Jonkun täytyy osata kertoa tuotteista sanallisesti ja mm. auttaa yrittäjiä kuvaamaan tuotteet ja laittamaan kuvat vielä digitaalisessa muodossa nettiin.

Kolmas perussääntö liittyy yrityksen luotettavuuteen. Yllättävää kyllä luotettavuutta osoittavien mittareiden yläpäässä on sivut, joilla on kerrottu mitä pitää tehdä kun asiat menevät pieleen. Eli asiakkaat arvostavat sitä kun kuvataan selkeästi miten pitää menetellä kun heidän ostamansa tuote on rikki tai ostivat väärän tavaran. Eli nettisivuille tulisi laittaa varsin seikkaperäiset ja rautalangasta väännetyt ohjeet siitä kuinka tavaran voi palauttaa ja kehen voi olla yhteydessä. Eikä pidä suinkaan unohtaa sitä, että firman palvelun täytyy pelata ikävienkin asioiden kanssa.

Edellä mainitut seikat kuulostavat triviaaleilta ja itsestään selvyyksiltä. Käytännössä, jotta edes osakin edellä mainituista seikoista toteutuisi käytännössä, on oppilaitoksilla ja uusilla verkontekijöillä haastetta.

Timo Simell

TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry

P.S. Katso kevään seminaari- ja webinaarisarjan aiheet ja ilmoittaudu mukaan!

Läppärit ja täppärit oppijan käsiin – miten alkuun?

Tieto- ja viestintätekniikka sekä sosiaalinen media luovat uusia oppimisen mahdollisuuksia. Opettajallekin on oppimisen ja uudelleen jäsentämisen paikka, kuin oppijalla on käsissään laite, jolla nippelitieto selviää helposti ja lauseet kääntyvät, jos nyt eivät sutjakasti, niin ainakin nopeasti kielestä toiseen.

LUOTI-seminaarisarjassa syvennytään aihepiiriin. Vielä ehdit ilmoittautua kevään koulutuksiin.

Facebookin Tablet-laitteet opetuksessa -ryhmässä käytiin hiljattain keskustelua siitä, miten mukana kulkevan opetusteknologian käyttöönottovaihe olisi viisainta organisoida. Keskusteluun osallistui lähes 20 rehtoria, opettajaa ja opetuksen tukihenkilöä. Keskustelusta koottu jäsennys löytyy MindMeister-palvelusta ja on palveluun kirjautuneiden editoitavissa eli muodoltaa wiki-mindmap.

Käyttöönottovaiheen vältettäviä asioita ovat liika pakottaminen ja vapaa-ajan käytön liika rajoittaminen. Niin opetushenkilöstön kuin oppijoidenkin olisi saatava mobiililaitteet mukaan kotiin.

Sosiaalisen median pelisäännöistä on viime vuoden aikana ollut paljon puhetta. Sosiaalinen media häivyttää ammatillisen ja yksityisen rajaa. Uhkakuvia on väläytelty ja kieltoja annettu. Eniten joka paikan teknologiaa ja sosiaalista media pelkäävät ulkopuolelta katsovat – kenties myös asemansa uhatuksi kokeva perinteinen media nostaa mielellään esiin ikäviä esimerkkejä.

Internetin verkostoista on tarjolla paljon vertaisapua, tietäviä ja osaavia ihmisiä, joilla on pieni hetki aikaa auttaa kysyjää. Tästä hyviä esimerkkejä ovat opetualalla vilkkaasti toimivat Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa Facebook-ryhmä (vajaa 1800 jäsentä), edellä mainittu Tablet-laitteet opetuksessa -ryhmä (reilu 300 jäsentä), Sometu – sosiaalinen media oppimisen tukena -verkostossa (yli 4250 jäsentä) ja lukuisat muut verkostot.

Jotta laitteet tulevat tutuksi, ne on tärkeää saada mahdollisimman vapaaseen käyttöön. Kyseessä on ajattelua, havaintokykyjä ja motoriikkaa vaativa käyttötaito. Sormet näytöllä vaativat harjaantumista, mutta käyttöliittymät ovat helppoja ja käyttötaito kasvaa kokemuksen karttuessa. Tämän havaitsee jokainen, joka on päässyt seuraamaan mobiililaitteiden kanssa puuhaavia pikkulapsia.

Useissa oppilaitoksissa on aloitettu muutamien laitteiden hankinnalla ja koekäytöllä. Koeajan jälkeen on jaettu kokemuksia. Mobiililaitteiden ottaminen apuvälineiksi kokouksiin on nopeuttanut käyttöönottoa. Rehtorin esimerkkiä pidettiin keskeisenä.

Myönteinen velvottaminen mobiililaitteiden käyttöönottovaiheessa rakentuu edellisten lisäksi kannustuksesta, muutosvastarinnan huomioimisesta ja käsittelystä, tulevaisuusnäkökulmien julkituomisesta sekä toimintakulttuurin uudistustarpeisiin paneutumisesta.

Suurin tuska teknologian täysimittaisen hyödyntämisen kanssa liittyy omaksumisvaiheeseen ja ajankäyttöön. Olisi tärkeää katsoa työn tekemistä ja sen organisointia uudella tavalla. Uudistukset eivät etene, mikäli kaikki vanha säilytetään ja uusi tuodaan entisen päälle. Verkostot ja mukana kulkeva teknologia mahdollistaa paljon. Hyviä toimintamalleja on jo kehitetty ja niitä levitetään myös opetusalan verkostoissa. Hyviä toteutusesimerkkejä eri aloilta löytyy myös sosiaalinenmedia.org-sivustolta.

Hyvin toteutettu koulutus auttaa alkumatkaan. Tähän pyrkivät sekä oppilaitosjohdon LUOTI että opetushenkilöstön Open Päivitys.


Aiheista Asiantuntijuus ja yksilön taidot sekä Tieto- ja viestintätekninen osaaminen ja sosiaalisen median osaaminen puhuu LUOTI-seminaareissa Leena Vainion, Petri Lounaskorven, Harto Pönkän ja Merja Sjöblomin kanssa Anne Rongas.

Rehtorien tulee näyttää esimerkkiä TVT:n käytössä

Miten tieto- ja viestintätekniikka integroidaan opetuskäyttöön? Mikä on sosiaalisen median toimintalogiikka kouluissa? Miten kehittää toimintakulttuuria ja johtaa opettajista koostuvaa asiantuntijaverkostoa? Miten verkostoitua koulun ulkopuolisten sidosryhmien kanssa?

Näitä teemoja käsitellään LUOTI-hankkeen koulutuksissa. Olen itse kouluttanut sosiaalisen median käyttöä opetuksessa pian neljä vuotta ja pyrkinyt tuomaan sen hyötyjä esille mm. opetuksen tukemisessa, koulujen sisäisessä yhteistyössä ja opettajien verkottumisessa. Lähes joka kerta törmätään muutosvastarintaan. Sopivassa määrin se on etu, sillä se pakottaa perustelemaan muutoksen tarpeellisuuden, mutta pahimmassa tapauksessa siitä tulee muuri, joka estää kaiken kehityksen.

Eräs opettaja kirjoitti minulle tuntemuksistaan erään pitämäni koulutuksen jälkeen:

"Eivät nämä ihmiset ymmärrä twitteristä, googlen ilmaisohjelmista, doodlesta, puroista tai edes fb:sta. Heille se on hepreaa, nuorten hömpötystä, lapsellista ja ei sitä nyt ainakaan opetukseen voi käyttää."

Kyseisessä koulutuksessa osallistujat olivat ehkäpä vähän tavallista vanhempia. On totta, että mitä vanhemmasta ihmisestä on kyse, sitä todennäköisempää on, ettei hänellä ole kokemusta eikä ymmärrystä sosiaalisesta mediasta. Hänen netinkäyttönsä saattaa olla hyvin valikoitunutta - toisin sanoen vain kapeasti sen mahdollisuuksia hyödyntävää. Se voi näyttää esimerkiksi tältä:

Kuvio on tehty Suomalaiset verkossa -tutkimuksen tuloksista. Pisteet kuvaavat, kuinka paljon ryhmään kuuluvat henkilöt tekevät eri asioita netissä. Tähän “tyytyväisten” ryhmään kuuluu 16 % suomalaisista netin käyttäjistä. Tutkimuksen mukaan he vieroksuvat verkkoa ja sen käyttö tapahtuu “pakon edessä”. Tämä käyttäjäryhmä on kaikista iäkkäin: kolmannes on eläkeläisiä.

Kun edellistä kuvaa verrataan “aktiivisten” ryhmän netin käyttöön, ero on kuin yöllä ja päivällä:

Tähän ryhmään kuuluu 13 % suomalaisista. Heille verkko on erittäin tärkeä ja mukana kaikilla elämän alueilla. He ovat netissä aktiivisia esimerkiksi tuottamalla itse erilaisia sisältöjä ja tekevät muutenkin suurinpiirtein kaikkea sitä, mikä verkossa vain on mahdollista - kuten kuvaan piirtyvä kehä havainnollistaa. "Aktiiviset" ovat enimmäkseen alle 35-vuotiaita.

Tilastokeskuksen tuoreen tutkimuksen mukaan sosiaalisen median käytön “ikäraja” on tällä hetkellä 45 vuotta. Sitä nuoremmista yli puolet käyttävät sosiaalista mediaa, ja vastaavasti yli 45-vuotiaista alle puolet käyttävät sosiaalista mediaa. Vuosi aiemmin raja oli vielä 35-vuotiaissa, eli sosiaalisen median käyttö yleistyy koko ajan yhä vanhemmilla.

Mitä tekemistä tällä on koulujen kanssa? Yksinkertaisesti sitä, että opettajien nettikokemusta kuvaa lähinnä ensimmäinen kuva, kun taas opiskelijoita kuvaa jälkimmäinen. Kuitenkin opettajat ovat avainasemassa opettamassa tieto- ja viestintätekniikan käyttöä nuorille heidän tulevaa elämäänsä ja työtehtäviään varten. Nuoret oppivat kyllä netin viihdekäytön omin voimin, mutta netin hyötykäyttöön he tarvitsevat ohjausta ja opetusta - samoin vastuulliseen ja toisia kunnioittavaan toimintaan verkossa. Mutta jos opettajan oma kokemus netistä on edellä kuvatun kapea, tämä tehtävä voi olla hänelle mahdoton. Häneltä puuttuu silloin käsitys, millaisessa todellisuudessa nuoret netissä elävät.

En sano, että jokaisen pitäisi käyttää netin kaikkia mahdollisuuksia, mutta opettajalle olisi eduksi tuntea ainakin perusteet sillä tasolla, että hän ymmärtäisi, mistä milloinkin puhutaan, ja millaisia haasteita ja mahdollisuuksia netissä on. Luonnollisesti kaikki tämä on “hepreaa” juuri niin kauaa kuin omakohtainen kokemus puuttuu. Sosiaalista mediaa ei opita kirjoista tai edes blogeista lukemalla, vaan pelkästään itse kokeilemalla ja tekemällä.

Tieto- ja viestintätekniikka voi myös parantaa opetusta ja oppimista. Sosiaalisen median palveluja voidaan käyttää esimerkiksi yhteisöllisen oppimisen ja tiedonrakentelun tukena. Mikään tekniikka yksinään ei paranna opetusta, vaan keskiössä on opetusmenetelmien ja toimintakulttuurin muuttuminen yhteistyötä ja tietoa luovaan suuntaan. Nämä TVT:n edut oppimiselle on todistettu lukuisissa tutkimuksissa jo 90-luvulla, mutta oppimistutkimuksen tuottamat hyvät käytännöt eivät ole levinneet laajasti arkipäivän koulumaailmaan. Samat mahdollisuudet ovat luonnollisesti opettajien välisen yhteistyön ja tiedon jakamisen tukemisessa, koulujen välisessä yhteistyössä ja niin edelleen. Tässäkin törmätään samaan muutosvastarintaan.

Entäpä alussa esitetty väite, että sosiaalinen media on “nuorten hömpötystä, lapsellista ja ei sitä nyt ainakaan opetukseen voi käyttää”? Sille ei yksinkertaisesti ole perusteita, vaan se kuvaa sanojansa omaa epävarmuutta. Kun ikätoverit eivät käytä vaikkapa Facebookia, se on helppo leimata lapselliseksi hömpötykseksi. Puuttuu rohkeutta kokeilla ja ajatella itsenäisesti. Näyttääkin siltä, että sosiaalisen median yleistyminen etenee nuorista vanhempiin ikäluokkiin siten, että vanhemmat katsovat aina vähän itseään nuoremmista mallia, että “kun kerran tuokin käyttää sitä, niin ehkä minäkin voin”.

Viime kädessä yksittäistä opettajaa ei kuitenkaan voi syyllistää. Tarvitaan niitä paljon kaivattuja resursseja: koulutusta, aikaa, tukea, johdon ja kollegojen tsemppausta, yhteistyötä ja jaettua vastuuta. Kommentit “kentältä” kertovat, että usein nämä puuttuvat. TVT:stä, somesta ja opetuksen kehittämisestä innostunut opettaja voi jäädä yksin ja väsyä, kun tukea ja aikaa ei ole.

Rehtorien kannalta paine sosiaalisen median käytölle tulee useista suunnista: oppilailta, vanhemmilta, opetuksen kehittämisestä, yhteistyöhankkeista ja yhä enenevissä määrin koko ympäröivän yhteiskunnan taholta. Rehtorit ovat oman organisaationsa kannalta ratkaisevassa asemassa, sillä päätöksen sosiaalisen median käytöstä tekee organisaation johto.

Isossa kuvassa kyse on Suomen tietoyhteiskuntakehityksestä ja kansallisesta kilpailukyvystä. Niihin liittyvissä mittareissa Suomi on jo jäänyt verrokkimaitaan jälkeen: esimerkiksi YK:n E-participation -vertailussa olemme Kirgistanin ja Mongolian perässä sijalla 30. Sosiaalinen media ei ole enempää eikä vähempää kuin tietoyhteiskuntakehityksen nykyinen vaihe. Viimeisen kymmenen vuoden ajan tuota kehitystä on jarruttanut ennen muuta koulujen muutosvastarinta.

Rehtorit voisivat näyttää esimerkkiä ja saada siten aikaan pienen mutta ratkaisevan muutoksen opettajien asenteissa. Esimerkillisiä rehtoreita ja opettajia löytyy vaikkapa Sometusta, Twitteristä ja aihetta käsittelevästä Facebook-ryhmästä. On rehtorista itsestään kiinni, johtaako ja tukeeko hän koulunsa kehittymistä yhteisöllisempään ja avoimempaan toimintakulttuuriin, vai ei. Tarvitaan sekä tietoa, keinoja että päättäväisyyttä. Oppilaitosjohdolle suunnattu LUOTI-täydennyskoulutushanke pyrkii auttamaan juuri tässä.

Tervetuloa mukaan!

Ystävällisin terveisin,

Harto Pönkä

LUOTI-hankkeessa olen mukana suunnittelijana ja kouluttajana

P.S. Lupaan vastata kaikkiin kysymyksiin tällä palstalla. Minut tavoittaa myös blogissani, Facebookissa, Twitterissä, sähköpostitse hponka@gmail.com ja puhelimitse 0400500315.

Kerrothan LUOTI-hankkeesta myös sille kollegallesi, jota verkko ei vielä tavoita!