Opettajan tietoturvan tarve?

Tänä päivänä useat opettajat tuskailevat tietohallinnon kanssa, kun nämä ovat niin tarkkoja tietoturvasta. Mitä se tietoturva oikein tarkoittaa ja miksi siitä ollaan niin tarkkoja?

Valtaosa opettajista kokee että heillä ei ole mitään salattavaa, eikä kukaan ole kiinnostunut heidän opetusmateriaalistaan tai oppilaiden tehtävistä. Totuus varmaan onkin tuollainen, mutta tietoturvaan tulee silti suhtautua vakavasti useammastakin syystä ja tässä niistä muutama.

Ensinnäkin kouluissakin on olemassa henkilötietoja, sekä oppilaista että opettajista. Opettaja ei välttämättä ole perillä siitä millaisissa tehtävissä oppilaiden vanhemmat ovat ja joidenkin vanhempien lapset saattavat hyvinkin olla tehtävissä, joiden vuoksi heidän lastensa koulun ei tarvitse olla yleistä tietoa. Ja esimerkiksi merkittävissä poliisi- tai tiedustelutehtävissä työskentelevät vanhemmat eivät kerro tehtäväänsä koululle, eivät edes rehtorille.

Toiseksi mikäli tietoturvasta ei pidetä huolta, tulee koulusta helposti haittaohjelmien jakopaikka. Opettaja vastaanottaa jatkuvasti tehtäviä eri muodoissa erilaisilta oppilailta, jotka työstävät niitä omilla laitteillaan. Opettajalla tai tietohallinnolla ei ole mahdollisuutta valvoa näitä laitteita, joten mikäli niissä virustorjunnat, yms. ovat retuperällä, saastuvat opettajan laitteet tehtäviä vastaanotettaessa ja täten myös opettajan laitteesta voi tulla haittaohjelmien levittäjä.

Mitä opettajan tulisi tehdä?

Omien laitteidensa osalta opettajan tulisi huolehtia että hänellä on riittävä haittaohjelmien torjuntaohjelmisto asennettuna ja käytössä. Lisäksi on hyvä käydä tietohallinnon kanssa keskustelua siitä mitä ja millaisia tehtäviä aikoo oppilailla teettää ja kuunnella niihin potentiaalisesti liittyvät riskit.

Pilvipalveluiden osalta opettajan on hyvä käydä tietohallinnon kanssa läpi se, millaisia pilvipalveluita hän aikoo käyttää ja varmistua siitä että joko pystyy käymään itse, tai sitten tietohallinto käy palvelut säännöllisesti läpi torjuntaohjelmien kanssa.

Opetuksen osalta on tärkeää että opettaja ylläpitää keskustelua ja sitä kautta tietoisuutta haittaohjelmien merkityksestä myös oppilaiden kanssa.
Oppilaat luottavat pääsääntöisesti koulussa tapahtuvaan työskentelyyn, eivätkä ymmärrä, että verkkopohjaisessa työskentelyssä vaarat koulutyössä ovat aivan samat kuin vaarat muulloinkin verkossa ollessa. Lisäksi nuoret ovat innokkaampia klikkailemaan kaikkia saamiaan linkkejä, varsinkin jos se näyttää tulevan joltain kaverilta.

Miten riskejä minimoidaan?

Opetustilanteissa todennäköisimmin haittaohjelman tartunnan saa saastuneesta koneesta, joka voi aivan hyvin olla esimerkiksi saastuneen muistitikun saastuttama. Melko usein neuvotaankin että tiedonsiirto tulisi tehdä jollakin muulla tavalla, mutta vähintä mitä olisi hyvä tehdä, on huolehtia siitä että oman laitteen virusturva tarkistaa jokaisen siihen liitettävän ulkoisen laitteen (esimerkiksi muistitikun). Hyvin usein kuitenkin tarkistaminen on sen verran hidasta, että se koetaan vaivalloiseksi ja kytketään pois.

Toinen todennäköinen saastumisen syy on oppilaalta tullut tiedosto, jossa on piilotettuna saastuneelta oppilaskoneelta tarttunut haittaohjelma, ja opettaja tiedoston avatessaan saastuttaa myös oman koneensa. Tästä syystä olisi parempi talleettaa tiedostot ennen avaamista ja käydä ne haittaohjelmien torjuntaohjelmalla läpi ennen avaamista.

Kolmas on tietysti webbisurffailun myötä tarttunut haittaohjelma. Erityisesti tiedonhaun myötä saattaa tulla klikkailtua linkkejä joiden myötä saa ei-toivottuja lisukkeita.
Aikaisemmin neuvottiin rajoittamaan evästeitä ja liitännäisten käyttöä, mutta nykyisin niin monet asiallisetkin sivustot tarvitsevat niitä toimiakseen, että rajoittaminen on vaikeaa. Parempi on huolehtia siitä, että omalle laitteelle asennetut palomuurit eivät anna haittaohjelmien asentaa mitään omalle laitteelleen.

Tietoturva kattaa luonnollisesti paljon enemmän kuin suojautumisen haittaohjelmilta. Lisäksi siihen kuuluu mm. se että miten tietoa luokitellaan ja miten eri luokituksellista tietoa käsitellään. Perinteisesti on totuttu hokemaan, heikoin yksittäinen lenkki on ihminen itse. Hyvin usein asioista ollaan aika hyvin perillä, mutta niiden käytännön toteutus sitten jääkin. Tämä näkyy myös organisaatioiden tasolla. Tietoturvasäännökset tai oppaat tulisi aina sopeuttaa ko. organisaation (tässä tapauksessa koulun) omaan toimintaan. Hyvin yleisesti ollaan tilanteessa, missä säännöt tulevat ylhäältä annettuna ja ne ovat niin tiukat ja monimutkaiset, että noudattaakseen niitä olisi liiaksi rajoitettava omaa toimintaansa. Opettajien olisikin hyvä koota tarpeensa ja sitten siltä pohjalta luoda säännöt tietohallinnon kanssa yhteisesti, näin säännöistä tulee sellaiset että niitä pystytään noudattamaan.


Lisää tietoturvasta voi lukea täältä:
https://www.viestintavirasto.fi/tietoturva.html
Teksti: Juha Särestöniemi

Kannustava rehtori, kannustava kollega #BossIT

Pelolla johtamisen oppikirjoja ei löydy kaikkien kymmenien johtajuusoppaiden joukosta, mutta näyttäisi olevan nouseva suuntaus taas kerran yhteiskunnassamme. Epävarmuus ja ahdistus kytevät työyhteisöissä, myös opettajien työyhteisöissä. Esimiehen läsnäolo lukitsee vapaan ja ideoivan keskustelun. Ei olla luontevasti kollegoita. Pelko työpaikan säilymisestä kytee, eniten tietenkin tuntiopettajilla.

Pelolla johtaminen on useimmiten tahatonta. Rehtorilla on vähän kollegoita arjen tiimellyksessä. Hallinnon ja käytännön koulutyön välissä on jatkuva ristivoimien veto. Aikaa on koko ajan liian vähän. Aina ei ehdi analysoida tilanteita ja kommunikoida niitä. Opettajankokoukset on lastattu käytännön asioilla. Opettajista tuntuu, että koskaan ei ole aikaa keskustella tärkeistä asioista. Ei ole aikaa, koska sitä aikaa ei järjestetä, koska on niin paljon kaikkea muuta.

Syksyllä väitellyt Leena Liusvaara tutki rehtoreiden käsityksiä oppivan organisaation johtamisesta, tavoitteena tunnistaa pedagogisen hyvinvoinnin ja koulun kehittämisen yhteyksiä. Opettajan oman työn hallinnan tunne oli tärkeä pedagogisen hyvinvoinnin tekijä. Sitä tukevat muun muassa avoin toimintakulttuuri, vuorovaikutus, luottamus, osaamisen tunnistaminen ja vastuun jakaminen. Johtopäätöksissä Liusvaara summaa:

"Tutkimuksen perusteella voin todeta, että kaikki johtamisen ja kehittämisen elementit tarvitsevat tuekseen rehtoreiden käsitysten ja kokemuksen mukaan visionääristä suunnittelua. Visionäärinen johtajuus oli kuitenkin rehtoreille vierasta, vaikka sitä pidettiin erityisen tärkeänä. Rehtorit nostivat suunnitelmallisuuden esille kaikissa tutkimuksen vaiheissa. Osaamisen kehittäminen, kollektiivisen osaamisen muokkaaminen koulun oppivan organisaation työkaluksi sekä pedagogisen hyvinvoinnin taustatekijät; kaikki tarvitsevat rehtoreiden mukaan tuekseen suunnan." (Liusvaara 2014, 166.)

Liusvaaran tutkimuksessa nostettiin mainitsemani kiire keskeiseksi toimintakulttuurin ja johtamiskäytänteiden kehittämisen esteeksi. Kiire on aikamme sairaus. Työlämää pitkään kokeneena summaan kiireelle lääkkeeksi muutamia asioita: suunnitelmallisuus, toimintakulttuurin tietoinen kehittäminen, hyvien työkalujen hyödyntäminen, vanhojen toimintatapojen karsiminen, yhteistyö, verkostojen hyödyntäminen ja työn sopiva jakaminen auttavat. Työstä pitää tunnistaa prosesseja, joita voidaan järkeistää.

Mutta palataanpa vielä tuohon tahattomaan pelolla johtamiseen. Koulun arjessa eletään samoissa tiloissa, mutta kohdataanko aidosti, todella? Onko aikaa keskustella niin, että ymmärrys syntyy. Johtaja viestii kiireen keskellä lyhyesti ja ytimekkäästi, on ehkä ärtynyt tai hermostunut hallinnollisista asioista, joita ei vielä voi tuoda opettajakunnalle keskeneräisen valmistelun vuoksi. Tulee lunta tupaan kiukkuiselta helikopterivanhemmalta. Rehtori on välimiehenä monessa. Siinä sitten jää ilmaisematta asioita, joita pitäisi ilmaista. Syntyy väärinkäsityksiä ja tulkintaharhoja. Jokin huolimaton tiuskaisu jää elämään.

Ihmisten johtaminen on sellaista, varsinkin itsenäisyyteen tottuneiden, pätevien ja ammattiylpeiden asiantuntijoiden johtaminen. Minunkin piti opettajana osallistua alaistaitokoulutukseen, mutta en mennyt. En mennyt sitsi, että alaistaito kuulosti järkyttävän pöyristyttävältä sanalta. Jos koulutuksen nimi olisi ollut työkumppanuustaito, olisin mennyt ilomielin.

Kiireen keskellä muistutan: hyvä sana ei maksa mitään, se on nopeasti sanottu. Toisen osaamisen huomaaminen sanojen tasolla jättää pysyvän ja myönteisen jäljen, vaikka kuinka eläisi vanha uskomus kiittämisen negatiivisista vaikutuksista. Rehtori, jos nyt kiität sitä Kaijaa ja Anteroa myös asiasta kerran vuodessa, ei se siitä ylpisty tai nouse toisten yläpuolelle. Kiitoksen sana lähtee kiertämään (ja yhtä lailla opettaja voi tukea rehtoria sanomalla ääneen asioita, kun aika ja paikka on).

Ääneen annettu tunnustus on osa toimintakulttuuria. Hyvejohtajuus-blogissa Antti Mustakallio kirjoittaa Hyvän puhumisen vallankumouksesta. Kokeile, ei maksa mitään, ei vie aikaa, vaikuttaa jopa sinuun itseesi, Mustakallion sanoin:

"Kun seuraavan kerran pohdit, miten voisit omassa elämässäsi toimia muiden ihmisten hyväksi, tiedät mistä alkaa. Sano toiselle valittuja hyviä sanoja. Jätä näiden sanojesi jälki toiseen ihmiseen ja anna niiden tehdä hyvä työnsä."

Herättelin viime perjantaina alkaneessa BossIT-koulutuksen ryhmässä miettimään, milloin kiitosta tuli viimeksi jaettua kollegalle, oman koulun opettajalle. Yhtenä keskeisenä teemana koulutuksessamme on vertaisoppimisen voima, merkitys ja käytäntöön vieminen.

HUOMIO: nämä näkemykseni perustuvat tuhansien opettajien ja satojen rehtoreiden kohtaamisiin viimeisen kymmenen vuoden aikana, en puhunut sinusta, hyvä lukija.

Aihepiiri herätti Twitterissä runsaasti keskustelua. Koostin keskustelun Storify-tarinaksi. Hyvänä vinkkinä Ari Rämön bloggaus 12.10.2014: Pomon tehtävä on saada ihmiset hyvälle tuulelle. Twitter-keskustelussa korostettiin vastavuoroisuutta. Työyhteisön hyvä toimintakulttuuri on yhteinen asia.

Viisaita valintoja – miten ennakoida TVT-johtamisen suuntaa?

Monella rintamalla muuttuvassa ympäristössä niukkenevien resurssien keskellä ei ole aina helppoa tehdä valintoja ja päätöksiä. Oppilaitosjohtamisen arsenaaliin kuuluu tulevaisuuden ennakointi. On tärkeää olla ajan tasalla siitä, missä mennään nyt, mutta on myös tärkeää olla näkymä suunnasta, minne ollaan menossa.

Tulevaisuuden tutkimuksen kannalta ajatuksena on mahdollisten tulevaisuuksien horisontissa suuntaaminen. Haarautuvien polkujen maastossa teemme tulevaisuutta, varsinkin jos meillä on suunta ja ajatus, emme pelkästään harhaile ja ajaudu. Tulevaisuutta kohti suuntaamisessa yhteisvoimalla on suuri vaikutus. Siksi ennakointi on aina myös keskustelua ja useiden näkulmien huomioimista. Ei ole suoria ja selkeitä vastauksia. Jokaisella asialla on puolensa.

Tulevaisuuden tutkimuksen menetelmäarsenaaliin on kuulunut Delfoi-menetelmä, jossa aihepiirin huippuasiantuntikoilta kysytään anonyymien paneelikierrosten avulla näkemyksiä ennakoinnin kohteena olevasta asiasta.

Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Otavan Opisto ja Otavan Opiston osuuskunta ovat jalostaneet Delfoi-asiantuntijapaneelimetodia internetaikakaudelle. Heidän tuottamaansa eDelfoi-työkalua käytettiin oppilaitosjohdon BossIT-koulutuksessa osallistujaryhmän yhteisen näkemyksen esille saamisessa ja kiteyttämisessä. Tavalliseen verkkokeskusteluun verrattuna eDelfoi tarjoaa moniäänisen ja visuaalisesti havainnollisen keinon napakkaan yhteisen näkemyksen kokoamiseen. (Ks. diasarja, jolla koulutukseen osallistujia johdatettiin eDelfoi-työskentelyyn, lisätietoja myös Hannu Linturin artikkeleissa.)

Hämeenlinnan yleissivistävän koulutuksen 25 hengen ryhmän tuottamat näkemykset tiivistettiin yhteenvetoon, jossa aihepiiriä taustoitettiin myös SoMy-hankkeessa toteutettuun eDelfoi-paneeliin peilaten.

Oppikirjan tulevaisuus on kuuma peruna juuri nyt.

Paneelien tuotoksista nostettiin suosituksina kaksi aihepiiriä, joihin valinnoissa ja päätöksenteossa tulisi erityisesti kiinnittää huomiota TVT-johtamisen osalta: ajankäyttö ja rahoituksesta riippumattomat ratkaisut:

Ajankäyttö ja jatkuva kiire: 

• jotakin pitää jättää pois, asioille ja työlle tärkeysjärjestys 
• aikataulut, rutiinit ja työnjako 
• päällekkäisen tekemisen välttäminen, koulujen yhteistyö ja
• TVT työtaakan keventäjänä: huomio, miten tämä onnistuu.

Rahaa on niukasti, mutta ei se kaikkea ratkaise:

• vertaisoppiminen, osaamista omasta yhteisöstä 
• omat laitteet hyötykäyttöön, pelisäännöt ja
• yleinen asenne: auta, jaa, uskalla kysyä ja tarjota apua.

eDelfoi-prosessin toteutti Suomen eOppimiskeskus (Anne Rongas ja Kari A. Hintikka). Yhteenveto on ladattavissa myös Scribd-palvelussa.

Hajaannuksesta yhteiseen päämäärään ja yhdessä tekemiseen

Kanta-Hämeessä toteutetun oppilaitosjohdon BossIT-koulutuksen aikana käsiteltiin tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöä, opettajien ja oppijoiden osaamista, tekijän- ja käyttöoikeuksia, BYOD-malleja ja monia muita tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöä edistäviä asioita.

Koulutuksen aikana selkiytyi moni asia, jo yhteisen terminologian osalta. Lisäksi yhdessä tekeminen ja tiedon avoin jakaminen helpottavat ja edistävät jokaisen mukana olleen oppilaitoksen työtä.

Yhdessä tekeminen helpottaa niin kunta- kuin koulutasolla asioiden eteenpäin viemistä, kuten palautteistakin voi todeta:

• ”Tuntuu siltä, että olemme ryhmänä onnistuneet saamaan hieman yhteistä näkemystä siitä, mihin suuntaan Hämeenlinnan ict-asioita tulisi edistää.” 
• ”Koulutus oli ajatuksia herättävä. Jään innolla odottelemaan muiden koulujen kehittämistehtävien antia. Ehkä sieltä saa lisää hyviä vinkkejä omaan kouluun viemiseksi.”

Strategioista opetuskäytön suunnitelmien jalkauttamiseen

BossIT-koulutukseen sisältyy kehittämistehtävä. Kanta-Hämeessä kehittämistehtävät linkittyivät joustavasti Hämeenlinnan kaupungin yleiseen TVT opetuskäytön suunnitelmatyöhön. Kaupungin tasoinen suunnitelma kohdistuu vuosille 2015 – 2018. Sitä ennen oppilaitosten tulee luoda tai päivittää nykyiset suunnitelmat lukuvuodelle 2014 – 2015, ja samalla kukin oppilaitos voi osallistua keskustellen ja kommentoiden kaupungin suunnitelman työstämiseen.

Kehittämistehtävät

Kehittämistehtävien työstäminen jatkuu kevätlukukauden loppuun.

Koulutus oli laadukasta ja eteenpäin vievää

Palautekyselyn perusteella osallistujat kokivat BossIT-koulutuksen olleen kattava ja jopa ennakko-odotukset ylittävä. Koulutuksen aikana kuultiin hyviä ja herättäviä asiantuntijapuheenvuoroja. Ongelmien ja haasteiden tunnistaminen on iso askel eteenpäin, mutta toimeenpanoon velvoittaminen onkin sitten jo oma haasteensa. Koulutuksessa pohdittiinkin, miten kunta tai valtakunta voisi velvoittaa kouluja ja opettajia suunnitelmien toteuttamiseen. Joskus pakko on paras motivaattori, jotta asiat lähtevät rullaamaan.

Keskustelulle oli varattu aikaa, mutta kuten niin usein, aikaa yhdessä pohtimiselle olisi toivottu vielä enemmän. Tällainen asiantuntijajoukko istuu harvoin yhdessä, silloin on hyvä jakaa toimintamalleja, esittää kysymyksiä, keskustella ja saada sitä kautta hyviä käytänteitä levitettyä sekä muiden tekemisiä parastettua.

Tulevaisuustyöpaja eDelfoi-menetelmällä

Koulutuksen aikana järjestettiin myös tulevaisuustyöpaja otsikolla ”Teknologia koulun arjessa”, jossa osallistujat itse nostivat esiin joukon päivänpolttavia ja tulevaisuuteen suuntaavia kysymyksiä.
eDelftoi-menetelmällä toteutetun työpajan tavoitteena oli kerätä osallistujien näkemykset ja ideat kaikkien saataville sekä kyselyn toteuttajien analysoitavaksi. Työpajan tuloksina syntyi niin graafisia yhteenvetoja, kommenttikoosteita kuin suosituslistojakin.

Tuloksia voidaan hyödyntää ja jalostaa edelleen seuraavissa koulutustoteutuksissa.

Lisää BossIT:tä

Kanta-Hämeen toteutus jatkuu siis kevään ajan kehittämistehtävien parissa.
Seuraavat BossIT-koulutukset toteutetaan Pirkanmaalla sekä valtakunnallisena verkkototeutuksena

Mitä vähintään pitäisi tietää tekijänoikeusasioista oppilaitoksissa?

Digitalisoituva oppimisen arki nostaa entistä ajankohtaisemmaksi kysymykset tekijänoikeuksista, aineistojen muuntamisesta, esittämisestä ja jakamisesta.

Tekijänoikeusasioita on pidetty niin epäselvinä ja hankalina, että osa opettajistakin on tehnyt tietoisen ratkaisun olla noudattamatta hankalia sääntöjä. Kun koulu toisaalta edustaa yhteiskunnan hallinnollista ja järjesteytynyttä puolta, on kasvatuksellisesti merkittävää opettaa ja toimia itse yhteisten sopimusten mukaisesti.

Samalla on toki tärkeää keskustella myös oppijoiden kanssa säädösten ja lakien syntymekanismista ja siitä, miten aikaamme liittyy esimerkiksi digitaalisen median osalta ristiriita ihmisten toiminnan ja sovittujen sääntöjen välillä.

Aihepiiri on tärkeää kehystää opetuskeskusteluissa oppijan iän mukaan maailmantalouden, luovan työn tekijöiden toimeentulon ja plagioinnin ongelmien käsittelyllä. Eettistä keskustelua voi käydä kaiken ikäisten lasten kanssa eikä lasten ymmärryskykyä näiden asioiden suhteen kannata vähätellä. Ensin toki oppilaitoksissa aikuisten on hankittava riittävä ymmärrys, jotta ohjeet ja niiden perustelut ovat selvillä.

Hämeenlinnan BossIT-koulutuksen yhteydessä osallistujilta tuli kysymyksiä digitaalisten aineistojen käyttöehdoista. Aiheesta keskusteltaessa huomattiin myös tähän aihepiiriin kuuluva harmillinen selkeyden puute. Erään koulun rehtori korjasi omalla diallani olleen virheen: TV2:n lähetyksiä ei enää saa katsoa tai tallentaa opetuskäyttöön.

Kun asiaa perattiin, toden totta: jo viime kesänä tulleessa Kopioston tiedotteessa TV2:n kanava on poistunut sallittujen listalta. Sitä vastoin TV2:n ohjelmia elokuvia lukuunottamatta voi katsoa YLE Areenalta (Areenalta ei saa tallentaa). Aiheesta on edelleen verkossa paljon väärää tietoa, koska tiedon ajantasaisuus on ilmeisesti nähty olevan alan toimijoiden omalla vastuulla. Esimerkiksi Mediakasvatusseuran sivuilla on edelleen listaus, jossa TV2 on mukana. Toivottavaa olisi, että sosiaalisen median aktiivisia oppilaitosjohdon ja opettajien verkostoja hyödynnettäisiin näin tärkeässä asiassa.

Digitaalinen muuntaminen on toinen hankala asia. Opiskelija saa tehdä omaan käyttöönsä digitaalisia muunnoksia, esimerkiksi kirjan skannaamista, mutta opettajalla pitää olla asianmukainen lupa. Valtio on hankkinut korkea-asteelle digiluvan, mutta ensimmäisellä ja toisella asteella oppilaitoskohtainen maksullinen lupa on hankittava vuosittain.

Digitaalinen oppisisältö muuttaa opetusta ja mahdollistaa aktiivisen oppimisen metodit, jossa oppijat ovat myös aktiivisia tuottajia. Avoimet oppisisällöt voivat muodostua kollegaverkostoissa, oppijat voivat olla mukana tuottajina ja avoimilla oppisisällöilläkin voi syntyä myös kannattavaa liiketoimintaa. Toista kertaa järjestettävä suomalainen Open Education Week -tapahtuma: Jaa jotain keräsi viime vuonna hyvän joukon osallistujia, intoa ja yhteisöllistä luovuuden iloa. Tutustu ja välitä halutessasi tietoa eteenpäin: Jaa jotain 10.3.2014. Tapahtuman toteuttaa AVO Avoimuudesta voimaa oppimisverkostoihin -hanke.

Lisää tietoa aiheesta:
Operight-sivusto
Opettajan tekijänoikeusoppaan sivusto
Kopiosto (tekijänoikeudet)
Teosto (esittävän taiteen tekijänoikeudet)
Tuotos (elokuvat)
Gramex (musiikki)
Creative Commons-sivusto (avoimet lisenssit) sekä
KOTEK – Koulujen tekijänoikeudet kuntoon -koulutus ja tiedotushanke.

Tiivistetty diaesitys aiheesta. Diaesitystä saa jakaa ja käyttää nimi mainiten, jakaminen verkkoon samalla lisenssillä CC BY-SA, tekijä Anne Rongas 2014. Sama diaesitys löytyy myös Google Drivesta.

Digitaaliset sisällöt: käyttö opetuksessa from Anne Rongas

BossIT - Oppilaitosjohdon TVT-kompassi

Suomen eOppimiskeskuksen luotsaama konsortio jatkaa Opetushallituksen rahoittamia, osallistujille maksuttomia oppilaitosjohdon koulutuksia, joissa pääpaino on suunnitelmallisessa tieto- ja viestintätekniikan käytössä sekä muutosten hallinnassa ja ennakoinnissa. Hankekauden ensimmäinen toteutus alkaa Hämeenlinnassa 30.1.2014 - mukaan on ilmoittautunut lähes 30 oppilaitosjohdon edustajaa.

Koulutuksen keskeisiä osa-alueita ovat:

• tietoyhteiskuntataitojen strateginen johtaminen
• tietotekniikan käyttöönoton muutosjohtaminen
• hankintojen strateginen suunnittelu
• oppilaitoksen sisäinen ja ulkoinen verkottuminen
• sosiaalisen median käyttötapojen johtaminen
• e-oppimateriaalien pedagoginen hyödyntäminen

BossIT on 3 opintopisteen arvoinen kokonaisuus

BossIT-koulutuskokonaisuus sisältää kolmen lähipäivän lisäksi etätyöskentelyä. Keskeisiä työskentelykohteita ovat mm. valikoituihin verkkopalveluihin tai sovelluksiin tutustumista, omaan työhön liittyvän kehitystehtävän työstämistä ja tulevaisuustyöpaja eDelfoi-työkalua hyödyntäen. Tärkeä osa koulutusta on myös keskustelu kollegoiden kanssa. 

Koulutukseen osallistuneet saavat Hämeen ammattikorkeakoulun myöntämät todistukset.

Koulutuksen toteuttajaverkosto

BossIT on Suomen eOppimiskeskuksen koordinoima Opetushallituksen rahoittama koulutushanke, jonka toteuttajina toimivat lisäksi Hämeen ammattikorkeakoulu, Hämeenlinnan kaupunki, TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry, Valopi ja Velis & Remis.

Kunnan päättäjät mukaan koulutukseen

Oppilaitosjohdon LUOTI - Luotsaa tieto- ja viestintätekniikkaan -seminaarisarja Varsinais-Suomessa päättyi 6.2.2013 aktiiviseen keskusteluun ja keskeiseen toteamukseen "Koulutuksen suuri anti oli se, ettei asioista tunnu olevan selvyyttä missään. Kaikkialla on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia."

Varsinais-Suomen LUOTI-osallistujat edustivat oppilaitosjohtoa lähinnä perus- ja toiselta asteelta:

LUOTI Varsinais-Suomi: osallistujien oppilaitosmuodot

Lähipäivien aikana tehtävät ryhmätyöt ja keskustelut koettiin äärimmäisen tärkeiksi.Ne olivat erinomaisia hetkiä vertailla niin alueellisia kuin kansallisia lähtökohtia ja ratkaisuja. Lisäksi ne toimivat ideariihinä, joissa  konkreettisesti päästiin pohtimaan esimerkiksi ope.fi-viitekehysten merkitystä, tvt-strategioita ja opetuskäytön suunnitelmia, erilaisia koulutusratkaisuja, laite- ja tekniikkahankintoja ja paljon muuta keskeistä tieto- ja viestintätekniikan käyttöönottoon ja opetuskäytöön liittyen.

Äärimmäisen tärkeää on myös se, että koulutuksiin osallistuvat oikeat henkilöt: "Vaikuttavuus oli vahvaa, sillä mahdollisuudet alueelliseen yhteistyöhön avattiin kurssin kautta. Kapula on annettu kentälle ja kaikki on itsestä kiinni. Mukaan tarvittaisiin kunnan sivistystoimen johtoa tai niitä, jotka resursseissta vastaavat kunnissa, jotta kehitystyö lähtisi toden teolla käyntiin."

Varsinais-Suomen LUOTI-koulutukseen oltiin kokonaisuutena tyytyväisiä, riippumatta siitä ehtikö yksittäinen henkilö osallistua yhteen vai useampaan lähipäivään. Koulutuksen laadullisten arvioiden keskiarvo oli 3,8 (asteikolla 1 - 5).

Koulutuksen laadullinen arviointi eri kriteereillä. LUOTI Varsinais-Suomi

 

Varsinais-Suomen koulutus oli samalla hankeajan viimeinen toteutus

Oppilaitosjohdon LUOTI - Luotsaa tieto- ja viestintätekniikkaan on Opetushallituksen rahoittamaa henkilöstön täydennyskoulusta. Hanke on kaksivuotinen, 6/2011 - 6/2013 ja hankeaikana toteutettiin neljä oppilaitosjohdolle suunnattua täydennyskoulutuskokonaisuutta. Nämä olivat:

• webinaarisarja keväällä 2012
• avoin toteutus Helsingissä kesällä 2012
• Päijät-Häme syksyllä 2012 sekä 
• Varsinais-Suomi talvella 2012-2013.

Koulutukset ovat olleet mielenkiintoisia, ja niihin on osallistunut yhteensä pitkälti yli sata oppilaitosjohdon edustajaa. Keskeisiksi haasteiksi kaikilla oppilaitostasoilla ovat nousseet mm. kiire, resurssien vähyys, olemassa olevien ratkaisujen kartoittamisen haasteet, hyvien käytänteiden levittäminen ja oppilaitosten sekä opettajien osaamisen kehittäminen. Osallistujien käyttöön on jäänyt koulutuksen tukipalvelu, Edula, jossa ovat tallessa kunkin toteutuksen koulutuksen aikaiset materiaalit ja keskustelut sekä kaikille avoin Mediakirjasto. Lisäksi tämä blogi ja Facebook-sivu pysyvät käytössä.

Hanke on Suomen eOppimiskeskuksen koordinoiman konsortion yhteishanke. Seminaarisarjojen käytännön toteuttajana toimi kaikissa toteuksissa mm. TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry sekä muut konsortion jäsenet lähinnä asiantuntijarooleissa.

Oppilaitosjohdon LUOTI-hankkeen toteuttajat