Kannustava rehtori, kannustava kollega #BossIT

Pelolla johtamisen oppikirjoja ei löydy kaikkien kymmenien johtajuusoppaiden joukosta, mutta näyttäisi olevan nouseva suuntaus taas kerran yhteiskunnassamme. Epävarmuus ja ahdistus kytevät työyhteisöissä, myös opettajien työyhteisöissä. Esimiehen läsnäolo lukitsee vapaan ja ideoivan keskustelun. Ei olla luontevasti kollegoita. Pelko työpaikan säilymisestä kytee, eniten tietenkin tuntiopettajilla.

Pelolla johtaminen on useimmiten tahatonta. Rehtorilla on vähän kollegoita arjen tiimellyksessä. Hallinnon ja käytännön koulutyön välissä on jatkuva ristivoimien veto. Aikaa on koko ajan liian vähän. Aina ei ehdi analysoida tilanteita ja kommunikoida niitä. Opettajankokoukset on lastattu käytännön asioilla. Opettajista tuntuu, että koskaan ei ole aikaa keskustella tärkeistä asioista. Ei ole aikaa, koska sitä aikaa ei järjestetä, koska on niin paljon kaikkea muuta.

Syksyllä väitellyt Leena Liusvaara tutki rehtoreiden käsityksiä oppivan organisaation johtamisesta, tavoitteena tunnistaa pedagogisen hyvinvoinnin ja koulun kehittämisen yhteyksiä. Opettajan oman työn hallinnan tunne oli tärkeä pedagogisen hyvinvoinnin tekijä. Sitä tukevat muun muassa avoin toimintakulttuuri, vuorovaikutus, luottamus, osaamisen tunnistaminen ja vastuun jakaminen. Johtopäätöksissä Liusvaara summaa:

"Tutkimuksen perusteella voin todeta, että kaikki johtamisen ja kehittämisen elementit tarvitsevat tuekseen rehtoreiden käsitysten ja kokemuksen mukaan visionääristä suunnittelua. Visionäärinen johtajuus oli kuitenkin rehtoreille vierasta, vaikka sitä pidettiin erityisen tärkeänä. Rehtorit nostivat suunnitelmallisuuden esille kaikissa tutkimuksen vaiheissa. Osaamisen kehittäminen, kollektiivisen osaamisen muokkaaminen koulun oppivan organisaation työkaluksi sekä pedagogisen hyvinvoinnin taustatekijät; kaikki tarvitsevat rehtoreiden mukaan tuekseen suunnan." (Liusvaara 2014, 166.)

Liusvaaran tutkimuksessa nostettiin mainitsemani kiire keskeiseksi toimintakulttuurin ja johtamiskäytänteiden kehittämisen esteeksi. Kiire on aikamme sairaus. Työlämää pitkään kokeneena summaan kiireelle lääkkeeksi muutamia asioita: suunnitelmallisuus, toimintakulttuurin tietoinen kehittäminen, hyvien työkalujen hyödyntäminen, vanhojen toimintatapojen karsiminen, yhteistyö, verkostojen hyödyntäminen ja työn sopiva jakaminen auttavat. Työstä pitää tunnistaa prosesseja, joita voidaan järkeistää.

Mutta palataanpa vielä tuohon tahattomaan pelolla johtamiseen. Koulun arjessa eletään samoissa tiloissa, mutta kohdataanko aidosti, todella? Onko aikaa keskustella niin, että ymmärrys syntyy. Johtaja viestii kiireen keskellä lyhyesti ja ytimekkäästi, on ehkä ärtynyt tai hermostunut hallinnollisista asioista, joita ei vielä voi tuoda opettajakunnalle keskeneräisen valmistelun vuoksi. Tulee lunta tupaan kiukkuiselta helikopterivanhemmalta. Rehtori on välimiehenä monessa. Siinä sitten jää ilmaisematta asioita, joita pitäisi ilmaista. Syntyy väärinkäsityksiä ja tulkintaharhoja. Jokin huolimaton tiuskaisu jää elämään.

Ihmisten johtaminen on sellaista, varsinkin itsenäisyyteen tottuneiden, pätevien ja ammattiylpeiden asiantuntijoiden johtaminen. Minunkin piti opettajana osallistua alaistaitokoulutukseen, mutta en mennyt. En mennyt sitsi, että alaistaito kuulosti järkyttävän pöyristyttävältä sanalta. Jos koulutuksen nimi olisi ollut työkumppanuustaito, olisin mennyt ilomielin.

Kiireen keskellä muistutan: hyvä sana ei maksa mitään, se on nopeasti sanottu. Toisen osaamisen huomaaminen sanojen tasolla jättää pysyvän ja myönteisen jäljen, vaikka kuinka eläisi vanha uskomus kiittämisen negatiivisista vaikutuksista. Rehtori, jos nyt kiität sitä Kaijaa ja Anteroa myös asiasta kerran vuodessa, ei se siitä ylpisty tai nouse toisten yläpuolelle. Kiitoksen sana lähtee kiertämään (ja yhtä lailla opettaja voi tukea rehtoria sanomalla ääneen asioita, kun aika ja paikka on).

Ääneen annettu tunnustus on osa toimintakulttuuria. Hyvejohtajuus-blogissa Antti Mustakallio kirjoittaa Hyvän puhumisen vallankumouksesta. Kokeile, ei maksa mitään, ei vie aikaa, vaikuttaa jopa sinuun itseesi, Mustakallion sanoin:

"Kun seuraavan kerran pohdit, miten voisit omassa elämässäsi toimia muiden ihmisten hyväksi, tiedät mistä alkaa. Sano toiselle valittuja hyviä sanoja. Jätä näiden sanojesi jälki toiseen ihmiseen ja anna niiden tehdä hyvä työnsä."

Herättelin viime perjantaina alkaneessa BossIT-koulutuksen ryhmässä miettimään, milloin kiitosta tuli viimeksi jaettua kollegalle, oman koulun opettajalle. Yhtenä keskeisenä teemana koulutuksessamme on vertaisoppimisen voima, merkitys ja käytäntöön vieminen.

HUOMIO: nämä näkemykseni perustuvat tuhansien opettajien ja satojen rehtoreiden kohtaamisiin viimeisen kymmenen vuoden aikana, en puhunut sinusta, hyvä lukija.

Aihepiiri herätti Twitterissä runsaasti keskustelua. Koostin keskustelun Storify-tarinaksi. Hyvänä vinkkinä Ari Rämön bloggaus 12.10.2014: Pomon tehtävä on saada ihmiset hyvälle tuulelle. Twitter-keskustelussa korostettiin vastavuoroisuutta. Työyhteisön hyvä toimintakulttuuri on yhteinen asia.

Viisaita valintoja – miten ennakoida TVT-johtamisen suuntaa?

Monella rintamalla muuttuvassa ympäristössä niukkenevien resurssien keskellä ei ole aina helppoa tehdä valintoja ja päätöksiä. Oppilaitosjohtamisen arsenaaliin kuuluu tulevaisuuden ennakointi. On tärkeää olla ajan tasalla siitä, missä mennään nyt, mutta on myös tärkeää olla näkymä suunnasta, minne ollaan menossa.

Tulevaisuuden tutkimuksen kannalta ajatuksena on mahdollisten tulevaisuuksien horisontissa suuntaaminen. Haarautuvien polkujen maastossa teemme tulevaisuutta, varsinkin jos meillä on suunta ja ajatus, emme pelkästään harhaile ja ajaudu. Tulevaisuutta kohti suuntaamisessa yhteisvoimalla on suuri vaikutus. Siksi ennakointi on aina myös keskustelua ja useiden näkulmien huomioimista. Ei ole suoria ja selkeitä vastauksia. Jokaisella asialla on puolensa.

Tulevaisuuden tutkimuksen menetelmäarsenaaliin on kuulunut Delfoi-menetelmä, jossa aihepiirin huippuasiantuntikoilta kysytään anonyymien paneelikierrosten avulla näkemyksiä ennakoinnin kohteena olevasta asiasta.

Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Otavan Opisto ja Otavan Opiston osuuskunta ovat jalostaneet Delfoi-asiantuntijapaneelimetodia internetaikakaudelle. Heidän tuottamaansa eDelfoi-työkalua käytettiin oppilaitosjohdon BossIT-koulutuksessa osallistujaryhmän yhteisen näkemyksen esille saamisessa ja kiteyttämisessä. Tavalliseen verkkokeskusteluun verrattuna eDelfoi tarjoaa moniäänisen ja visuaalisesti havainnollisen keinon napakkaan yhteisen näkemyksen kokoamiseen. (Ks. diasarja, jolla koulutukseen osallistujia johdatettiin eDelfoi-työskentelyyn, lisätietoja myös Hannu Linturin artikkeleissa.)

Hämeenlinnan yleissivistävän koulutuksen 25 hengen ryhmän tuottamat näkemykset tiivistettiin yhteenvetoon, jossa aihepiiriä taustoitettiin myös SoMy-hankkeessa toteutettuun eDelfoi-paneeliin peilaten.

Oppikirjan tulevaisuus on kuuma peruna juuri nyt.

Paneelien tuotoksista nostettiin suosituksina kaksi aihepiiriä, joihin valinnoissa ja päätöksenteossa tulisi erityisesti kiinnittää huomiota TVT-johtamisen osalta: ajankäyttö ja rahoituksesta riippumattomat ratkaisut:

Ajankäyttö ja jatkuva kiire: 

• jotakin pitää jättää pois, asioille ja työlle tärkeysjärjestys 
• aikataulut, rutiinit ja työnjako 
• päällekkäisen tekemisen välttäminen, koulujen yhteistyö ja
• TVT työtaakan keventäjänä: huomio, miten tämä onnistuu.

Rahaa on niukasti, mutta ei se kaikkea ratkaise:

• vertaisoppiminen, osaamista omasta yhteisöstä 
• omat laitteet hyötykäyttöön, pelisäännöt ja
• yleinen asenne: auta, jaa, uskalla kysyä ja tarjota apua.

eDelfoi-prosessin toteutti Suomen eOppimiskeskus (Anne Rongas ja Kari A. Hintikka). Yhteenveto on ladattavissa myös Scribd-palvelussa.

Kunnan päättäjät mukaan koulutukseen

Oppilaitosjohdon LUOTI - Luotsaa tieto- ja viestintätekniikkaan -seminaarisarja Varsinais-Suomessa päättyi 6.2.2013 aktiiviseen keskusteluun ja keskeiseen toteamukseen "Koulutuksen suuri anti oli se, ettei asioista tunnu olevan selvyyttä missään. Kaikkialla on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia."

Varsinais-Suomen LUOTI-osallistujat edustivat oppilaitosjohtoa lähinnä perus- ja toiselta asteelta:

LUOTI Varsinais-Suomi: osallistujien oppilaitosmuodot

Lähipäivien aikana tehtävät ryhmätyöt ja keskustelut koettiin äärimmäisen tärkeiksi.Ne olivat erinomaisia hetkiä vertailla niin alueellisia kuin kansallisia lähtökohtia ja ratkaisuja. Lisäksi ne toimivat ideariihinä, joissa  konkreettisesti päästiin pohtimaan esimerkiksi ope.fi-viitekehysten merkitystä, tvt-strategioita ja opetuskäytön suunnitelmia, erilaisia koulutusratkaisuja, laite- ja tekniikkahankintoja ja paljon muuta keskeistä tieto- ja viestintätekniikan käyttöönottoon ja opetuskäytöön liittyen.

Äärimmäisen tärkeää on myös se, että koulutuksiin osallistuvat oikeat henkilöt: "Vaikuttavuus oli vahvaa, sillä mahdollisuudet alueelliseen yhteistyöhön avattiin kurssin kautta. Kapula on annettu kentälle ja kaikki on itsestä kiinni. Mukaan tarvittaisiin kunnan sivistystoimen johtoa tai niitä, jotka resursseissta vastaavat kunnissa, jotta kehitystyö lähtisi toden teolla käyntiin."

Varsinais-Suomen LUOTI-koulutukseen oltiin kokonaisuutena tyytyväisiä, riippumatta siitä ehtikö yksittäinen henkilö osallistua yhteen vai useampaan lähipäivään. Koulutuksen laadullisten arvioiden keskiarvo oli 3,8 (asteikolla 1 - 5).

Koulutuksen laadullinen arviointi eri kriteereillä. LUOTI Varsinais-Suomi

 

Varsinais-Suomen koulutus oli samalla hankeajan viimeinen toteutus

Oppilaitosjohdon LUOTI - Luotsaa tieto- ja viestintätekniikkaan on Opetushallituksen rahoittamaa henkilöstön täydennyskoulusta. Hanke on kaksivuotinen, 6/2011 - 6/2013 ja hankeaikana toteutettiin neljä oppilaitosjohdolle suunnattua täydennyskoulutuskokonaisuutta. Nämä olivat:

• webinaarisarja keväällä 2012
• avoin toteutus Helsingissä kesällä 2012
• Päijät-Häme syksyllä 2012 sekä 
• Varsinais-Suomi talvella 2012-2013.

Koulutukset ovat olleet mielenkiintoisia, ja niihin on osallistunut yhteensä pitkälti yli sata oppilaitosjohdon edustajaa. Keskeisiksi haasteiksi kaikilla oppilaitostasoilla ovat nousseet mm. kiire, resurssien vähyys, olemassa olevien ratkaisujen kartoittamisen haasteet, hyvien käytänteiden levittäminen ja oppilaitosten sekä opettajien osaamisen kehittäminen. Osallistujien käyttöön on jäänyt koulutuksen tukipalvelu, Edula, jossa ovat tallessa kunkin toteutuksen koulutuksen aikaiset materiaalit ja keskustelut sekä kaikille avoin Mediakirjasto. Lisäksi tämä blogi ja Facebook-sivu pysyvät käytössä.

Hanke on Suomen eOppimiskeskuksen koordinoiman konsortion yhteishanke. Seminaarisarjojen käytännön toteuttajana toimi kaikissa toteuksissa mm. TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry sekä muut konsortion jäsenet lähinnä asiantuntijarooleissa.

Oppilaitosjohdon LUOTI-hankkeen toteuttajat

Yhteisöllisyys ja vuorovaikutus

Haetaanko yhteisöllisyydestä samoja asioita nykypäivän tietoyhteiskunnassa mitä aiemmin katoava kansanperinteemme talkoot ovat tarjonneet? Puhutaanko yhteisöllisyydestä jo niin monessa asiayhteydessä, että se on kääntymässä itseään vastaan eikä merkitse tarpeeksi konkreettisia asioita.

Virtuaalisen oppimisen merkeissä kouluja paljon kiertäneenä viimeisten vuosien aikana sekä opettajia kouluttaen olen huomannut kuinka tämän nykypäivän talkootyön on ollut paikoin hyvin vaikea löytää toimivaa muotoaan enemmistön ymmärrettävissä ja omaksuttavissa olevalla tavalla.

Toisaalta on helpoa ymmärtää, mistä tämä vaikeus johtuu, sillä muuttuuhan se maailma, johon yhteisöllisyyden käsite voimakkaasti liitetään, sellaisella vauhdilla, että mukana pysyminen on varmasti vaikeaa, jos sen seuraaminen ei ole itselle jo muutenkin harrastus tai ammatti.

Yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta esiintyy varmasti jokaisessa koulussa ja työyhteisössä monissa eri muodoissa, ei ainoastaan verkossa tapahtuvana. Usein virtuaalisissa ympäristöissä tapahtuvaan onnistuneeseen työskentelyyn liittyy jonkinlainen muutos. Ilman muutosta edellä mainittujen käsitteiden kautta syntyviä voimavaroja ei päästä hyödyntämään laajemmassa mittakaavassa. Opettajarintaman laaja-alaisesta mukaanlähtemisestä tällaiseen muutokseen Janne Saarinen kirjoittaa osuvasti omassa blogissaan.

Oppimisympäristön muodostaminen

Netin erilaiset sosiaaliset työkalut, palvelut ja sovellukset ovat osa nykypäivän tapaa tuottaa tietoa sekä tallentaa hiljaista tietoa. Näiden välineiden tuominen yhteisöihin tähtää mm. vuorovaikutuksen lisäämiseen... kouluissa on edelleenkin kirjoja, joita luetaan yksin ja vihkot, joihon kirjoitetaan kotitehtäviä. Nykyään voi lisänä olla wiki, blogi, Facebook, Google docs tai opettajan kasaamat verkkosivut, joita hyödynnetään välineinä opetuksen tukena. Erilaisten välineiden käyttöönotossa kannattaa niiden suuresta houkuttelevuudesta huolimatta ensin tarkastella niiden hyötyä kokonaisuuden kannalta. Liian usein tulee eteen tilanteita, joissa henkilökohtainen innostus ja kiinnostus (mitkä ovat sinänsä loistavia asioita) hämärtää todellisen tavoitteen ja tarpeen. Opetusympäristöjen toteutuksessa yhteisöllisissä palveluissa pitäisi ehdottomasti kiinnittää huomiota opetustilanteen hallittavuudeen, työskentelyn seurattavuuden sekä toiminnan todennettavuuteen. Usein edellä mainitut kokonaisuudet rakentuvat ryhmäytymisen mahdollisuudelle sekä tarpeenmukaiselle asioiden henkilökohtaistamiselle. Näihin asioihin Petri Lassi viittaa hyvin osuvasti omassa blogissaan. Puutteellisuus näissä kivijaloissa vaikuttaa suoraan systemaattiseen asioiden kehittämiseen, jolloin toiminta muotoutuu pirstaloituneeksi.

Motivointi

Työyhteisöissä jokaiselle pitäisi pyrkiä luomaan mahdollisuus osallistua oman mielenkiinnon ja motivaation pohjilta. Näin saavutetaan parhaalla mahdollisella tavalla varmasti lopulta se päämäärä, mitä tavoitellaan. Tapoja toimia yhteisön / yhteisen asian eteen on aina olemassa monia. Suunnittelemalla toiminta hyvin, toimintatapojen tärkeys tulee kaikille selväksi, eikä kenenkään tarvitse kyseenalaistaa toisen toimintavalmiuksia tai -periä. Myös jokaisen toimijan tärkeys yhteisen asian eteen tulee automaattisesti esille, eikä kenenkään tarvitse henkilökohtaisesti sitä korostaa.

Monesti koulutuksissa olen kuullut kysymyksen "Miksi minä käyttäisin omaa aikaani, kun tiedän ettei toiset ole valmiita tekemään mitään yhteisten asioidemme eteen?". Lähtiessäni ratkomaan osallistujien kanssa tällaista tilannetta, ensimmäinen asia mistä mainitsen on se, että työyhteisöissä voi toimia monissa eri rooleissa ja näin myötävaikuttaa yhteisön / yhteisiin tavoitteisiin. Kuinka monimuotoinen työyhteisö olisi, jos olisimme kaikki yhdestä puusta veistettyjä?

Muutoksella kohti tavoitteita

Virtuaalisissa yhteisöissä toimittaessa asioille pitää asettaa tavoitteita, lisäksi toimintaa pitää ehdottomasti seurata. Kehityskeskustelut ovat mainioita tilanteita läpikäydä asetettujen tavoitteiden tilanteet sekä pureutua mahdollisesti esille tulleisiin haasteisiin. Nykyään henkilökohtainen vastuunotto korostuu koko ajan enemmän ja enemmän. Jokaisen pitää olla valmis ainakin osittain muuttamaan omia työskentelytapoja. Suurimmat muutosta estävät asiat ovat yleensä oma osaamattomuuden ja/tai asioiden hallitsemattomuuden tunne. Näiden asioiden yli päästään suunnittelemalla toiminnan jalkauttaminen ja kehitäminen oikein, sekä järjestämällä riittävä koulutus. Henkilökohtaisesti tarpeellisesta työskentelyn muutoksen pitää voida keskustella esimiehen, rehtorin tai jonkun sparraajan kanssa, jos tarve ei muuten ole selvillä.

Johtaminen

Johtaminen on nykypäivänä vuorovaikutuksessa olemista mitä suuremmissa määrin. Vaikka johtaminen on mm. kaksisuuntaista keskustelua, jossa kummankin osapuolen pitää ymmärtää yhteiset sekä henkilökohtaiset tavoitteet ja vastuut, niin tehtävien päätöksien pitää viedä kohti asetettuja tavoitteita. Nykypäivän talkoista - yhteisöissä - olemisesta ja toimimisesta on muodostumassa välttämätön väylä uusien asioiden oppimiselle ja tiedonsaantiin. Tärkeintä ei kuitenkaan ole missään tapauksessa seurattavien yhteisöjen lukumäärä, vaan niissä tapahtuva vuorovaikutuksen taso.

Odotan mielenkiinnolla keskustelua näihin vaikeisiin, mutta kaikkialla varmasti läsnäoleviin haasteisiin.

Henrik Paajanen
Fronter Nordic